Tarinatantti

Sylkäiset kirsikan kiven suustasi ja tokaiset: - Syystäkin! Kyllä minäkin lähtisin ja sassiin, jos semmoinen luikuri sohvalla makoilisi. Sovitat korvarenkaita melkein umpeutuneisiin reikiin ja vaihdat kärsimättömänä jalkaa, kun koru ei meinaa upota reikään. - Sitä paitsi olen kuullut, että se virnistelee härskin näköisenä lavan reunamilla joka lauantai, varattu mies! - Autatko vetoketjun kanssa? Vedän vetoketjun ylös nahkaa varoen. Suoristat tyllien laskoksia ja pyörähtelet kokeeksi. Katson, kun harjaat mascaraa ripsiin. Jo puuteroitu otsa menee kurttuun, kun yrität olla tarkkana. - Enkä minä sitä paitsi ole sen kanssa ollut! Kerran annoin kotia saattaa, mutta siinä se. Sai kyllä hätistellä portilta pois. Laitat kirkkaan punaista huulipunaa ja maiskautat huulia. - Kyllä Seija parempaa ansaitsee! Ja kuka tahansa ansaitsisi. Hemmetin kukkoilija, luuleeko se, että joku sen nyt huolii? Lonksautat uudet avokkaat jalkaan ja otat pari keimailevaa tanssiaskelta. - No niin, miltäs näyttää? Hymy

 Iltapäivä viidakossa on kuuma ja kostea. Vesi virtaa laiskasti hyönteisten sirinä vierellään. Virtahepo on ankkuroitunut suvannon pohjaan. Ei se jaksa välittää, kun melon ohitse.Vihreys ja tuoksu on huumaava, odottava. Pysähtynyt, niin kuin pölyhiukkasten tanssia katsovalla suljetun osaston potilaalla. Aika kuluu, kuulemma, mutta tuntuu kuin hetki olisi pysähtynyt tähän. Hämähäkin seittiin linoleum-lattian nurkassa. Pois päästäkseen olisi kutistuttava millimetrin mittaiseksi ja tunkeuduttava lattialistan raosta pimeyteen. Jos pääsisi ohitse isosilmäisten saalistajien, kohtaisi materiaalikerrokset, joita hyväuskoiset työmiehet sommittelivat paikoilleen 70 vuotta sitten. Jos pääsisi siihen aikaan ja välttyisi vasaran paukahtavalta lyönniltä, voisi jäätelökioskin takana taas palata entisiin mittoihinsa. Joutuisi anastamaan naapurin pyykkinarulta tikkikankaisen kotimekon, jotta voisi astella niin kuin muut, näennäisen huolettomana tuoretta jalkakäytävää pitkin. Vielä ilman hullun leimaa o