Tansseihin lähdössä

Sylkäiset kirsikan kiven suustasi ja tokaiset: - Syystäkin! Kyllä minäkin lähtisin ja sassiin, jos semmoinen luikuri sohvalla makoilisi.
Sovitat korvarenkaita melkein umpeutuneisiin reikiin ja vaihdat kärsimättömänä jalkaa, kun koru ei meinaa upota reikään.
- Sitä paitsi olen kuullut, että se virnistelee härskin näköisenä lavan reunamilla joka lauantai, varattu mies! - Autatko vetoketjun kanssa?
Vedän vetoketjun ylös nahkaa varoen. Suoristat tyllien laskoksia ja pyörähtelet kokeeksi. Katson, kun harjaat mascaraa ripsiin. Jo puuteroitu otsa menee kurttuun, kun yrität olla tarkkana.
- Enkä minä sitä paitsi ole sen kanssa ollut! Kerran annoin kotia saattaa, mutta siinä se. Sai kyllä hätistellä portilta pois.
Laitat kirkkaan punaista huulipunaa ja maiskautat huulia.
- Kyllä Seija parempaa ansaitsee! Ja kuka tahansa ansaitsisi. Hemmetin kukkoilija, luuleeko se, että joku sen nyt huolii?
Lonksautat uudet avokkaat jalkaan ja otat pari keimailevaa tanssiaskelta.
- No niin, miltäs näyttää?
Hymyilen ja nostan peukalon. Tuoksut orvokeille. Hajuvesi jää leijailemaan huoneeseen, vaikka olet sulkenut oven mennessäsi.