Pötköä kyydissä
- No tuliko se nyt tiensä päähän?
Huutaa muori sivuikkunasta. Kiroilen konepellin alla enkä ole kuulevinani.
- Onko tankissa varmana bensaa?
Lyön pääni konepeltiin, kun nousen ärtyneenä. Erehdyn hieromaan takaraivoa öljyisellä kädellä.
- No minä nyt ainakin lenkitän koiraa tässä välissä, jos joudutaan kauankin seisomaan.
Muori punnertaa ulos Pötkön kanssa. Katson, kun ne etenevät poispäin tasatahtia. Muorin hameenhelma heilahtelee rytmissä Pötkön hännän kanssa. Melkein naurattaisi ellei harmittaisi.
Öljyä on, jäähdytin ei tiputa ja tankkasin eilen. Ei se voi olla muuta kuin tulpat. On niin kostea sääkin, ettei Fordi tykkää. Kuivaan tulpat ja sytytän tupakan.
Muori vinttaa tulemaan takaisin päin vauhdilla. Se hengittää puuskuttaen ja repii Pötköä hihnasta perässään. Kun se pääsee kuuloetäisyydelle, se huutaa:
- Herraisä, tuolla oli varmalla susi! Pötkökin murisi ja teki stopin. Nyt autoon ja sassiin! Tule Pötkö!
Auto käynnistyy kankeasti, mutta käy. Se kulkee ensin hitaasti, vaikka painan kaasun pohjaan.
- Mitä sie ny sitä huuvatat? Muori kysyy.
- Poltan karstoja, vastaan.
Noh, enpä tiedä, mutta vastaus kuulosti muorista pätevältä, joten se vaikeni.
- Eikö siun pitäis hankkia vähän uudempi auto?
- Tää on klassikko ja vähän ajettu, tuohdun.
- Niin niin, niinhän se isäskin aina väitti. Mutta taitaa olla ainoa klassinen piirre tuo kyky jättää pientareelle, aina kun kiire olis.
- No kyllä se Pötkö vielä piikille ehtii, puuskahdan.
- Piikille! Sitä mihinkään piikille olla viemässä, kun rokotukseen. Ettei tule vesikauhua tai kennelyskää.
Muori vaikenee kyynel silmäkulmassa eikä puhu loppumatkalla enää mitään. Tunnen jo syyllisyyttä ärtymyksestäni ja hilppaisen eläinlääkärin pihassa nopeasti avaamaan oven muorille ja Pötkölle, kuin perienglantilainen autonkuljettaja ikään. Saan selvästikin anteeksi, sillä muorilta irtoaa pieni hymy. Taputan Pötköä ja toivotan sille rohkeutta rokotukseen.
Huutaa muori sivuikkunasta. Kiroilen konepellin alla enkä ole kuulevinani.
- Onko tankissa varmana bensaa?
Lyön pääni konepeltiin, kun nousen ärtyneenä. Erehdyn hieromaan takaraivoa öljyisellä kädellä.
- No minä nyt ainakin lenkitän koiraa tässä välissä, jos joudutaan kauankin seisomaan.
Muori punnertaa ulos Pötkön kanssa. Katson, kun ne etenevät poispäin tasatahtia. Muorin hameenhelma heilahtelee rytmissä Pötkön hännän kanssa. Melkein naurattaisi ellei harmittaisi.
Öljyä on, jäähdytin ei tiputa ja tankkasin eilen. Ei se voi olla muuta kuin tulpat. On niin kostea sääkin, ettei Fordi tykkää. Kuivaan tulpat ja sytytän tupakan.
Muori vinttaa tulemaan takaisin päin vauhdilla. Se hengittää puuskuttaen ja repii Pötköä hihnasta perässään. Kun se pääsee kuuloetäisyydelle, se huutaa:
- Herraisä, tuolla oli varmalla susi! Pötkökin murisi ja teki stopin. Nyt autoon ja sassiin! Tule Pötkö!
Auto käynnistyy kankeasti, mutta käy. Se kulkee ensin hitaasti, vaikka painan kaasun pohjaan.
- Mitä sie ny sitä huuvatat? Muori kysyy.
- Poltan karstoja, vastaan.
Noh, enpä tiedä, mutta vastaus kuulosti muorista pätevältä, joten se vaikeni.
- Eikö siun pitäis hankkia vähän uudempi auto?
- Tää on klassikko ja vähän ajettu, tuohdun.
- Niin niin, niinhän se isäskin aina väitti. Mutta taitaa olla ainoa klassinen piirre tuo kyky jättää pientareelle, aina kun kiire olis.
- No kyllä se Pötkö vielä piikille ehtii, puuskahdan.
- Piikille! Sitä mihinkään piikille olla viemässä, kun rokotukseen. Ettei tule vesikauhua tai kennelyskää.
Muori vaikenee kyynel silmäkulmassa eikä puhu loppumatkalla enää mitään. Tunnen jo syyllisyyttä ärtymyksestäni ja hilppaisen eläinlääkärin pihassa nopeasti avaamaan oven muorille ja Pötkölle, kuin perienglantilainen autonkuljettaja ikään. Saan selvästikin anteeksi, sillä muorilta irtoaa pieni hymy. Taputan Pötköä ja toivotan sille rohkeutta rokotukseen.
Kommentit
Lähetä kommentti